Lasse Pipinen

Koulukiusaus, kouluruoka, pisatulokset, pojat, homeet. Helsinkiläinen koulukeskustelu on usein puitteiden ja puutosten perusteella käytävää pohdintaa siitä, minkälainen koulun pitäisi olla.

Koulukeskustelussa pitää puhua siitä, minkälaista siellä on. Onko siellä kivaa ja opitaanko siellä paljon. Aamun paneelikeskustelussa ehdokaskollega, opettaja, sanoi, ettei koulussa saa olla liian hauskaa. Olen täysin eri mieltä.

Runsas oppisisältö, tehokas työskentely ja hauskuus eivät sulje toisiaan pois. Niiden pitää täydentää toisiaan. Hauskuus ei ole aina raikuvaa naurua. Se voi olla hyvä koetulos, naurunremakka kesken kaiken tai vaikka pieni ja hallittu räjähdys kemian tunnilla. Positiiviset kokemukset vahvistavat oppimista ja tekevät koulusta hyvän kokemuksen. Olen onnekas, että voin sanoa koulussa aina olleen hauskaa. Kaikki eivät voi.

Koulunkäynnin hauskuutta ei voi korostaa riittävästi. Samalla nimittäin tulee myöntäneeksi ne hetket tai pidemmät jaksot, kun koulussa ei ole kivaa. On paljon helpompi saada kiinni kiusaamistapaukset ja syrjäytymisen alkujaksot, kun ikävät asiat on rehellisesti puheissa ja esillä. Ne erottuu hauskuudesta helpommin kuin tasaharmaudesta. Hauskuutta ei pidä pakottaa, se syntyy hyvästä vuorovaikutuksesta, hyvinvoivista ihmisistä ja oppimisen ilosta. Asenteestakin.

Kaupunginvaltuustossa ei pidä antaa kouluille, opettajille, oppilaille ja vanhemmille mahtikäskyä hauskuudesta. Sellaista ei voikaan tehdä. Sen sijaan valtuustossa voidaan tehdä päätöksiä, joilla homekoulut käsitellään puskutraktorilla, opettajilla ja oppilailla on työrauha ja tarpeeksi resurssia sekä tavoitteet riittävän korkealla.

Kiitos Helsingin Rudolf Steiner -koululle aamun paneelista. Hauska nähdä vanha opinahjo ja muutama vanha oppilaskin.