Lasse Pipinen

Rakentamisen terveellisys ja laatu ovat asioita, joista puhutaan kuntapolitiikassa lähes päivittäin. Homekoulut mainitaan joka toisessa keskustelussa, Jätkäsaaren palkittu “pitsitalo” vuotaa vettä. Jostain kumman syystä erityisesti julkisessa omistuksessa ja käytössä olevat rakennukset ovat epäterveitä.

Rakennuksia ei pidä rakentaa jostain poliitikkojen suosimista materiaaleista. Puurakentamisen ympärille on muodostumassa lähes uskonto. Puu on kaunis, hyvä ja kestäväkin materiaali, mutta ei se tee siitä materiaalia, jota poliitikkojen pitäisi erityisesti suosia. Tärkeintä olisi, että meillä rakennetaan ylipäänsä kauniisti, kestävästi ja terveesti.

Rakentamalla vähemmän julkisella rahalla ja tuetusti, laatu varmasti nousee. Rakentajien ja rakennuttajien vastuu kohoaa samalla, kun loppukäyttäjää todella kiinnostaa, miten pytinki on rakennettu. Jos rakennusmiehillä on vastuu suoraan päiväkodin lapsille siitä, millaisena sisäilman laatu tulee pysymään seuraavat vuosikymmenet, olisi laatu varmasti parempi.

Mitä jos jokainen työmies käy asuntoja luovuttaessa kertomassa, minkä kohdan on rakentanut ja lupaa vastata siitä kohdasta. Seuraaville asukkaille luovutettaisiin lista, että Marko, Liisa ja Jaakub ovat olleet rakentamassa sinun kotiasi; he ovat vastuussa, heihin voit olla yhteydessä.

Päiväkotien ja koulujen kohdalla rakennusliikettä ei vain lainsäädännöllä velvoitettaisi olemaan vastuussa, vaan keskinäisesti sovittaisiin, että rakennusliikkeen edustajat ja rakentajat käyvät koulussa kerran vuodessa katsomassa, pysytäänkö siellä terveenä. Jos ei, niin homma pitää korjata. Heti.

Entisaikaan oltiin ylpeitä siitä, että talo kestää sukupolvia. Palautetaan se ylpeys tähän päivään ja tämän päivän rakennustekniikkaan ja osaksi automaatiota. Ihmiset niissä rakennuksissa kuitenkin aikaansa viettävät.